Ohi on!

On varmaan ihan normaalia istua yöllä neljän aikaan googlettamassa Blue1:n ylipainomaksuja... Jep, otsikko sen kertoo. Huomenna (eli tänään) 15.05 nousee kone täältä Espanjan sateiden keskeltä kohti Suomen sateita. Viimeiset kaksi päivää on ollut melkoinen ikävä sontikkaa ja nokialaisia... Vettä on tullut yli oman tarpeen, ja aurinko on lähtenyt lomalle äkkilähdöllä. Tällä hetkellä täällä suorastaan myrskyää: vettä tulee pystysuoraan ja vaakasuoraan, tuuli ulvoo ja valot vetää oma diskoshow'ta. Meitä valmistellaan Suomen oloihin?



 

Melkein 8 viikkoa takana. Upeat kaksi kuukautta, elämän parhaita viikkoja. Lukemattomia muistoja ja superhienoja ihmisiä. Viimeisen illan kunniaksi me keräännyttiin vielä kaikki yhteen: läksiäiset on vähän turhan lopullinen sana, mutta fiilistelyilta kuulostaa ihan hyvältä.

 

 

Unohtumaton reissu! Haikeaa ja samalla ihan mieletöntä palata Suomeen. Tänne jää paljon, mutta kotona odottaa saman verran. Ja jos ikävä vaivaa, on muistettava tämä: 

 

On lähdettävä, että voi palata takaisin.

 

Ehkä me keväällä nähdään...

 

KIITOS!

 

Nähdään Suomessa kaverit :)

Viimeisiä viedään

Lotta ja Veera palas Suomeen sunnnuntaiaamuna. Nyt on facebookin kautta lentäny info: "Täällä on kylmä!". Suomessa taitaa tosiaan olla syksy.

 

Viikko tuntui hirveän lyhyeltä ajalta, mutta ehdittiin silti aika paljon. Eräänä pilvisenä päivänä lähdettiin näyttämään neitokaisille Mijasta. Siellä sattui sopivasti olemaan markkinat, jotka oli toteutettu keskiajan henkeen. Myyjät oli panostaneet kojuihin ja itseensä. Näkyi narri, Esmeralda, pyöveli ja monta muuta. Ja olihan se taas hyvä, että oli rahaa mukana... Keskiaika taitaa olla mun juttu!

 

 

Niin romanttinen paikka. Satuttiin näkemään hääkuvaukset kirkon puutarhassa ja oltiin myöhästyä bussista, koska oli niin kauniin näköistä. (tosiasiassa ei ollut hätäpäivää, koska bussin köröteltyä ylös vuorelle kuski loikkasi ulos, laittoi ovet säppiin ja istahti viereseen kahvilaan nauttimaan evästä - aikataulut ei täällä ole niin vartilleen)

Oikeana ajankohtana tästä voi ostaa lipun härkätaisteluun. Kerran jos toisenkin pyörittelin ideaa mielessä, oishan se houkuttanut nähdä. Ei vaan nuo kanssasisaret olleet kovin innostuneita asiasta, ja minä oisin todennäköisesti areenan tapahtumien sijaan katsellut märkää nenäliinaa, joten se siitä.

 

Tässä näitä kavereita. Mijas on kaunis. 

 

 

Yksi ilta mentiin pelaamaan biitsiä. Tai kuusta päätellen se oli jo yö, täällä(kin) on päivät ruvenneet lyhenemään. Saatiin pelit pystyyn ja oli oikein mukavaa. Jossain kohtaa kentän laidalle ilmesty neljä pikkunappulaa, nuoria poikia, jotka potki jalkapalloa meidän vieressä. Ne kaipas vissiin isompien huomiota, koska kummallisesti niiden pallo oli jatkuvasti keskellä meidän pelikenttää. Kovapäisiä kavereita, ei sana tehonnut eikä elekielikään toiminut. Ja kovia. Sieltä tuli kansainväliset sormimerkit ja "fuck you":t putkeen. 

 

Tämä pikkupoika oli kuitenkin ihan sankari. Kaikkeista kovimman pojan potkaistua biitsipallon johonkin jeeraan tämä säntäsi sen perään ja hämillisenä ojensi sen meille takaisin. Olihan siinä annettava aplodit, ja niissä oli voimaa enemmän kun yhdessäkään sanassa. Yksi toisensa jälkeen pojat siirtyi kentän reunaan seuraamaan peliä, ja aina pallon karatessa joku niistä haki sen juoksujalkaa takaisin kätten taputusten säestämänä. Lopulta tilanne pääättyi siihen, että ne oli kavereina meidän kanssa pelaamassa. Ja oli muuten kovia pelaajia! Nehän iski paremmin kuin me. :)

Kuva on tarkentunut asenteeseen.

Ehdittiin myös käymään "Paratiisissa", kuten sitä viidakkopaikkaa tätä nykyä kutsutaan. Yhtä ihmeellinen se oli kun ensimmäiselläkin kerralla.



Tätä aikaa on jäljellä enää kolme yötä ja kaksi päivää - lauantaiyönä 00.40 laskeutuu kone Kokkolaan. Ollaan kaarrettu kouluhommissa kohti loppua. En voi uskoa, että oon oikeasti kahlannut läpi kolme koulukirjaa, ja jotain on vielä päässäkin! Mä tein sen, vaikka aina ei tahtonut usko riittää moiseen, kun ulkona paistoi aurinko koko 30 lämpöasteen vomalla ja olisi pitänyt istua sisällä opiskelemassa ihmisen verenkiertojärjestelmää. (tosin yksi ikävä tutkielma on vielä vaiheessa; kuka kertoisi valaisevia esimerkkejä siitä, kuinka immunologiaa on mahdollista hyödyntää syövän hoidossa...) 

 

Aurinko paistaa ja täällä on yhä kesä. Kun kahlaa mereen aurinkorasvasta tahmeana on vaikea muistaa, että Suomessa on syksy. Ollaan siis otettu kaikki irti kesän viimeisistä rantapäivistä. Ja hankittu viimeisiä tuliaisia. Istuttu illalla rannalla tähtien loisteessa. Kokattu hyvää ruokaa ja nautittu siitä vielä paremmassa seurassa. Hengailtu. Eletty nämä kaksi kuukautta niin täysillä, että tuntuu hyvältä palata Suomeen. Tervetuloa vastaan!

Bioparc

Oli se hieno paikka. Tänään jo kertaalleen kirjoitin teille; tiedätte varmaan sananlaskun ei makeaa mahan täydeltä, mutta täältä pesee kuvia heti melkein reaaliajassa.  Syy on noiden kenkien. Hiersivät jalat niin rikki, että mummotkin köpötti ohitse takaisin tullessa, kun oli matka niin tuskallisen hidasta. Joskus oon saattanut kuulla jotain uusien kenkien sisäänajamisesta ennen pitkiä reissuja. Muut pelaa biitsiä rannalla ja minä parantelen jalkoja, eli näytän teille kuvia apinoista!



 

Tämä kuva ei liity edelliseen lauseeseen.

 

 

Aina yllättyy yhtä iloisesti, kun näkee tämän lajin edustajan. On se vaan iso!



Henkilökohtaisesti miellyttää silti enemmän nää kaverit. Esimerkiki tämä chilli yksilö on oikein esimerkillinen tapaus - hyvä asenne elämään!

Bioparc oli hieno paikka. Kummallista, että keskellä kaupunkia on eläintarha. Melko pieni paikka, mutta upeesti rakennettu. Voitti korkeasaaren mennen tullen.

Naamapesulla. Ihastuttavalta näytti, kun seurasi miten hellästi tuo äiti rapsutti poikansa naamaa ja heitti omaan suuhunsa kaiken mitä siitä irtosi. 

 

Sama parivaljakko. Toinen syö ja toinen hipsuttaa, mukavaa.



Tästä kaverista ei valitettavasti ole parempaa kuvaa, mutta kuten näkyy niin ei välttämättä olis yleisön ennakkosuosikki missikisoissa. 

Maailman kaunein eläin. Upea. Heti kun tiikereitä saa ottaa lemmiksi ostan oman. 

 

Meeri juoksis tätä karkuun, jos tulis vastaan.



Sitten niitä puiston söpöimpiä. En tiedä mikä eläin tämä on, mutta aiheutti melkoisen nununu-efektin.

 

Oli se aika söpö. Ja ahkera kuopsuttelija.



Tämä oli niin pieni, että se oli suorastaan koominen. Chihuahuan kokoluokkaa. Siellä se töpötteli menemään.

Ja puiston karmeimmat. Alla oleva oli ihan ehdoton feivoritti...  

Tämä tuli kyllä ihan hämähäkin rinnalla. Lepakko. Ja ihan valtavan iso, kotikissan kokoinen. Niitä roikkui rivissä meidän pään päällä. Kädet hikos kuvaa ottaessa, kun odotin milloin tämä hyppää kimppuun sieltä. En siis jäänyt tarkentamaan kovin pitkäksi aikaa.

Krokotiilejä löytyi aika monesta altaasta. Nro ykköset oli aika flegmaattisia. Makasivat vaan paikallaan ja herättivät ihailua koollaan.

Kakkosilla oli kunnon panssari. Niitä oli paljon, ja niillä oli hieno säilytysboksi. Oma hiekkaranta ja kaikkea. Nämä kaksi oli ihan rakastuneita. Huomaatteko miten onnellinen virne niillä on?

Tässä on kolmonen. Oikea Iivana Julma. Linda hyppäsi metrin taaksepäin, kun se yhtäkkiä avasi silmät ja alkoi tuijottamaan. 

Lotta yritti lopussa tehdä vielä tuttavuutta gorillan kanssa. Ei se oikeen syttynyt. Ensikatseiden jälkeen käänsi lopulta tympääntyneenä kylkeä. Onkohan sillä hyvä elämä?

Otsikko ei irtoo

Hola taas amigot! Sunnuntai-iltana saatiin vieraiksi nämä kaksi neitokaista Suomesta, ja viime päivät ollaan vedetty ahkerasti matkaoppaan roolia. Hirveän mukavaa hommaa!

Vieraat opettaa katsomaan tätä paikkaa taas uusin silmin.

Kiinakaupoista löytyy ihmeitä... Meidän lähellä on Bazar finlandia, josta löytyy kaikkea. Ihan kaikkea. Vaikea käsittää miten sen kokoiseen paikkaan voi mahtua niin laaja valikoima tavaraa. Halpaa rihkamaa.

Kiinakauppojen jälkeen suomi-kauppaan. Hyllyllä Turun Sinappia, Elovena-kaurahiutaleita ja ruisnäkkileipää. Suomiruokaa. La Leonasta sai metrilakua euron kappale - suut makiaksi. Meillä on muuten aarteita pakkasessa: Vaasan ruispaloja! Kyllä on aamut alkaneet ihanasti.

Tiistaina oli pilvinen päivä ja lähdettiin Malagaan. Tarkoituksena oli tehdä vähän ostoksia, mutta vedettiin vahingossa kunnon shoppailuöverit. Siinä vaiheessa kun ostosten yhteenlaskettu summa ylitti 700 euroa lakattiin laskemasta.

Mennessä kädet oli vielä tyhjiä...

... ja takaisin tullessa ne uhkasivat loppua kesken.

Meillä oli loistopäivä! Niin mukavaa.

Syötiin jogurttijäätelöä.

Hankittiin niitä kasseja.

Fiilisteltiin ympäristöä.

Ja käytiin katedraalilla.

Viimeisessä kaupassa seitsemän tunnin käveleminen alkoi jo tuntua jaloissa. Ja päässä. Meeri pohti onko sammarit riittävän hyvät, jotta ne kannattaisi ostaa. "Joojoo, osta ne vaan. Kassalla tulee jotain häikkää, jos on tarkoitettu ettet osta niitä." No menihän se PIN-koodi väärin...

... ja meillä oli hauskaa! Lähti ne housut kuitenkin mukaan.

Kotimatkalla näkyi upee auringonlasku! Taivas räiskyi väreissä.

Juu, tässäpä ne kassit.

Ja uutta takkia. Visa saattoi olla surullinen, mutta me oltiin onnellisia!

Nyt lähdetään Bioparciin, paikalliseen eläintarhaan. Jos on hyvä mesta ni saatte kuvia myöhemmin. Adios!