Bioparc

Oli se hieno paikka. Tänään jo kertaalleen kirjoitin teille; tiedätte varmaan sananlaskun ei makeaa mahan täydeltä, mutta täältä pesee kuvia heti melkein reaaliajassa.  Syy on noiden kenkien. Hiersivät jalat niin rikki, että mummotkin köpötti ohitse takaisin tullessa, kun oli matka niin tuskallisen hidasta. Joskus oon saattanut kuulla jotain uusien kenkien sisäänajamisesta ennen pitkiä reissuja. Muut pelaa biitsiä rannalla ja minä parantelen jalkoja, eli näytän teille kuvia apinoista!



 

Tämä kuva ei liity edelliseen lauseeseen.

 

 

Aina yllättyy yhtä iloisesti, kun näkee tämän lajin edustajan. On se vaan iso!



Henkilökohtaisesti miellyttää silti enemmän nää kaverit. Esimerkiki tämä chilli yksilö on oikein esimerkillinen tapaus - hyvä asenne elämään!

Bioparc oli hieno paikka. Kummallista, että keskellä kaupunkia on eläintarha. Melko pieni paikka, mutta upeesti rakennettu. Voitti korkeasaaren mennen tullen.

Naamapesulla. Ihastuttavalta näytti, kun seurasi miten hellästi tuo äiti rapsutti poikansa naamaa ja heitti omaan suuhunsa kaiken mitä siitä irtosi. 

 

Sama parivaljakko. Toinen syö ja toinen hipsuttaa, mukavaa.



Tästä kaverista ei valitettavasti ole parempaa kuvaa, mutta kuten näkyy niin ei välttämättä olis yleisön ennakkosuosikki missikisoissa. 

Maailman kaunein eläin. Upea. Heti kun tiikereitä saa ottaa lemmiksi ostan oman. 

 

Meeri juoksis tätä karkuun, jos tulis vastaan.



Sitten niitä puiston söpöimpiä. En tiedä mikä eläin tämä on, mutta aiheutti melkoisen nununu-efektin.

 

Oli se aika söpö. Ja ahkera kuopsuttelija.



Tämä oli niin pieni, että se oli suorastaan koominen. Chihuahuan kokoluokkaa. Siellä se töpötteli menemään.

Ja puiston karmeimmat. Alla oleva oli ihan ehdoton feivoritti...  

Tämä tuli kyllä ihan hämähäkin rinnalla. Lepakko. Ja ihan valtavan iso, kotikissan kokoinen. Niitä roikkui rivissä meidän pään päällä. Kädet hikos kuvaa ottaessa, kun odotin milloin tämä hyppää kimppuun sieltä. En siis jäänyt tarkentamaan kovin pitkäksi aikaa.

Krokotiilejä löytyi aika monesta altaasta. Nro ykköset oli aika flegmaattisia. Makasivat vaan paikallaan ja herättivät ihailua koollaan.

Kakkosilla oli kunnon panssari. Niitä oli paljon, ja niillä oli hieno säilytysboksi. Oma hiekkaranta ja kaikkea. Nämä kaksi oli ihan rakastuneita. Huomaatteko miten onnellinen virne niillä on?

Tässä on kolmonen. Oikea Iivana Julma. Linda hyppäsi metrin taaksepäin, kun se yhtäkkiä avasi silmät ja alkoi tuijottamaan. 

Lotta yritti lopussa tehdä vielä tuttavuutta gorillan kanssa. Ei se oikeen syttynyt. Ensikatseiden jälkeen käänsi lopulta tympääntyneenä kylkeä. Onkohan sillä hyvä elämä?