Tämä elämä on yhtä juhlaa. Mijaksen feriat järjestetään vuosittain syyskuun toisella viikolla. Sinne siis riennettiin lauantaina.
Mijas Pueblo kohoaa korkeuksiinsa noin 400 metriä merenpinnan yläpuolella. Kapeita valkoisia kujia, aasitakseja, pikku putiikkeja ja rentoa tunnelmaa. Niin romanttinen ja niin boheemi.
Ferian ajaksi ne pikku liikkeet oli suljettu, mutta kaduille oli sen sijaan levittäytyneet torikauppiaat omaisuutensa kanssa. Haluttavaa rihkamaa - intiaanin oloiset kaverit myi kerrassaan kauniita rannekoruja. Vaan jos koru oli hieno, niin sitä oli myös hinta. Kun sitten vastaan tuli yhden euron pöytä, aikaa kului meidän mallailessa sopivia väriyhdistelmiä ranteisiin. (joojoo, Glitteristä saa samaan hintaan...)
Mijaksessa maistettiin vihdoin churroja, joita on kovasti kehuttu. Paksua kuumaa suklaajuomaa ja munkkien tapaan valmistettuja taikinapötköjä. Arvatkaa oliko hyvää.
Tivolilaitteet tuntuu olevan olennainen osa feriaa erilaisten ruoka- ja herkkukojujen ohella. Nämä törmäilyautot oli ihan ylivetoja! Hetken aikaa seurattiin niitä, ja kun todettiin että niissä saa oikeasti törmäillä tie vei melko nopeasti lippuluukulle. Siistiä, missään ei näkynyt Linnanmäeltä tuttuja kieltokylttejä "törmäily kielletty" tai "ajosuunta myötäpäivään". Ajotaitoa ei tarvittu, rohkeus sen sijaan oli plussaa. Tässä laitteessa oli fiilistä.
En tiedä miksi alkaa aina naurattaa, kun katson tätä kuvaa... Kaksin käsin se auto tiellä pysyy!
Herkkukoju... Löytyy. Ensimmäinen, toinen, kolmas. nje. Jep, ei sillä että olis ennenkään kehuttu itsehillintää hyvän suhteen. Ja kaverille kanssa!
Elämän pieniä suuria iloja.
 |
| Turistikuva vol. 13813 |
Voidaan todeta, että Mijas päihitti Malagan. Vielä tulee kai Fuengirolan hevosferia. Googlesta etsin teille kuvan, sinne saavutaan tämän näköisinä. Ehkäpä nämä juhlat siis paranevat kerta kerralta! Mistähän meille löytyisi hevoset...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti