Biitsipäivä!

Tänään oli vasta ne varsinaiset merkkipäivät, ja pitihän sitä juhlistaa pienin leipomuksin... Uunijäätelö on hyvää.





 Mahat täynnä ja mielet korkeella me vaihdettiin sporttivaatteet päälle ja lähdettiin rannalle pelaamaan biitsiä! Tie vei ylös nitromäkeä ja varmisti samalla sen, että vaatteet oli märät hiestä jo ennen kun mitään varsinaista urheilua oli edes harrastanut.

 

 

Tosin tuon mäen vuoren ylittäminen voitaneen laskea urheilusuoritukseksi, sillä sen alapäähän sopisi loistavasti seuraava kyltti - paitsi ton seiskan perään vois laittaa nollan...

 



 

Ja ylös tämä.

 

 

Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun päästiin toiselle puolelle.

 

Rannalla meidän kaverit jo odotti. Laitettiin verkot ja pelit pystyyn. Meillä oli huippukivaa! Seuraava kuvakooste puhukoon puolestaan.

 

 

Saatiin vahvistusta tiimiin.

 

 

 Toisinaan oli verkko vähän hukassa, mutta meidän timanttinen pistetykki oli aina valmiina kirmaamaan eksyneen pallon perään!

 

 

 Vaati ankaraa keskittymistä.

 

 

Auringon laskettua osa porukasta passitettiin kotiin läksyjä tekemään, ja me jäljelle jääneet vaihdettiin spikeen. Hulvattoman hauskaa!

 

 

 

Viimeisenä kuunvalossa Välimeren aaltoihin.
Näitä lisää!

Saludos desde España

Toisinaan täällä on aamulla näyttänyt tältä:

Jep, ilmankosteus 95 %, kertoo foreca. Mutta kyllä ne pilvet aina häviää. Paitsi yhtenä päivänä, ja silloinkin oltiin onnistuneesti tutkimassa Malagan ostostarjontaa.

Kun päivä sitten kuluu näiden kavereiden kanssa...

... alkaa kummasti alla oleva näkymä houkuttaa alkuillasta.

Ja pari tuntia kuluukin näissä merkeissä.

Kyllä se arskan ottaminen urheilusta käy. !

Ollaan vietetty laatuaikaa ja näytetty meidän vieraille mm. kantajätskibaarit ja parhaat ostospaikat. Kuljeskeltu rannalla, kulutettu aurinkorasvaa ja uima-allasta, pidetty sanakokeita, käyty katsomassa maailmaa hevosen selästä ja varattu uusia ratsastusretkiä.

Kuten Pihla asian ilmaisi, "jos jään vanhaksi piiaksi ostan tällaisen auton". Vähän piti ujosti käydä unelmaa silittämässä...

Ja tänään on leivottu sitä pullaa! 

 Ihan pullia ovat.

Rumasta ankanpojasta melkoiseksi joutseneksi, vai mitä. Ei pidä unohtaa, että pieni on kaunista!  

Viimeiselle erälle kävi kovin ikävästi. Unohtuivat uuniin, koska peilin edessä oli ruuhkaa: vaihdettiin mekot päälle, ja lähdettiin ulos syömään synttäreiden kunniaksi.



Tarjolla kahvia ja pullaa!

Synttärisankari ja sen sisko.

 Huippumalli hukassa.

Meidän kotibiitsi on melko kaunis iltaisin.  Saa tulla katsomaan.

Löydettiin ravintola, ja kovin oli hyvää ruokaa. Tänne voi poiketa toistekin. 

Matkalla kotiin oli puolen yön maissa käynnissä taas melkoiset juhlat. Nämä osas kyllä keinuttaa lannetta jo vaahtosammuttimen kokoisesta alkaen.

Kello puoli kaksi yöllä ei runosuoni juuri enää sykkäile. Siispä näiden vähien sanojen ja runsaiden kuvien myötä toivotan hyvää yötä itse kullekin. Ja erityisterveiset Kokkolaan tänä viikonloppuna!

Buenas noches!



Calle Narciso 6, as. 13

Tänään meille, ja erityisesti Meerille koitti joulu, kun saatiin vieras Oulusta. Elli liittyy meidän koplaan seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Mukana oli terveisiä Suomesta: jenkkiä, sisua, salmiakkia, kaksi pussia säkkiä irtokarkkia, ruisleipää, kardemummaa ja kuivahiivaa. Vau, meillä tuoksuu pian pulla. 



Huomenna saadaan vielä toinen vieras, ja sitten on jengi hetkeksi aikaa kasassa. Tulevien vieraiden iloksi (ja kotiyleisön pyynnöstä), näette muutaman kuvan meidän majatalosta. Aloitetaan aulasta. Miksi Suomessa ei kerrostalojen sisääntuloaula näytä tältä? 

Eteinen.

 Tässä on kodin sydän, jossa me vietetään huomattavan suuri osa ajastamme. Kovin on viihtyisä paikka siis.

Datausnurkkaus. Tässä kuluu se loppuaika.

  

Täällä me opiskellaan. (eli vietetään ylivoimaisesti vähiten aikaa...) 

Siinä toinen puoli terassia. Ja sitten tähän väliin niitä arjen realiteetteja. Kuvassa näkyvä vesiletku on maassa kahdesta syystä. Meidän terassi toimittaa vessan virkaa paikallisille puluille. Kuten vesilammikoista voi päätellä lattia on juuri pesty (taas). Letku maassa esittää käärmettä pelottaen linnut pois, ainakin teoriassa. Käytännössä me tartutaan siihen kerran päivässä ja pestään pois kurat, joita sielä on ihan yhtä paljon päivästä toiseen. Viisaita puluja täällä päin. Pitäis vissiin tehdä vaikka kieli tolle käärmeelle ni toimis paremmin.





 Ja toinen makuuhuoneista. Nyt kun armas ilmastointilaitekin on vihdoin ryhtynyt puhaltamaan 30 asteen sijasta 10 astetta viileämpää ilmaa, on yötkin ihan miellyttäviä. Taka-alalla paistaa aurinko terasille johtavista ovista. Jep, vielä kotona haaveilin kuinka avoimista ovista vienosti puhaltava tuulenvire heiluttelisi hiljaa auringossa kuultavia valkoisia pellavaverhoja. Todellisuudessa nuo ovet pysyy tiukasti suljettuna, jotta Junkersin yön aikana vaivoin 27 asteiseksi jäähdyttämä ilma pysyisi sellaisena edes puoleen päivään.

Kaiken kaikkiaan elämä täällä hotellissa on kovin rentoa ja huoletonta. (Mainittakoon vielä, että kuvissa näkyvälle marmorilattialle on kirjoitettu jo monta oodia, esim. oot silkkii mun jaloissani... Voisi kai sitä turhemmallekin asialle sydämensä menettää!)

Sydämellisesti tervetuloa siis kaikki vanhat ja uudet vieraat nauttimaan elämästä ja auringosta!

Ps. Lievää odotusta ilmassa. Huomenna me päästään Pihlan kanssa näkemään Costa del Solin kukkuloita hevosen selästä!!