Feria de Málaga

Eilen me käveltiin melkein yhden maratonin verran ja hoidettiin kuntoon tämän matkan kulttuuripuolta. 

Feria de Málaga on yhdeksän päivää kestävä kansanjuhla Malagassa. Tuli aamulla kiire lähteä sivistämään itseään, kun kuultiin tapahtumasta. Perillä täytyi ensin kuitenkin hoitaa turistin velvollisuuksia, ja etsiä käsiin eräs paikallisista ostoskeskuksista. Muut suuntas juhlimaan, me urheasti shoppailemaan.

Meno oli jo vanhan kaupungin liepeillä niin riehakasta, että me erehdyttiin luulemaan olevamme ihan polttopisteessä. Kummasteltiin vain niiden flamenco-naisten puuttumista.

Täällä juhliminen ymmärretään vähän toisin kuin Suomessa. Kun sielä kotimaassa kannetaan juhliin mäyräkoiria, täällä porukka käveli vastaan kahden litran limsapullot kainalossa. Limubileet siis. Ihmiset tanssi kaduilla rumpujen ja kättenlyöntien tahdissa. Sielä oli sekaisin vanhat mummot ja nuoret tytöt, ja kaikilla oli hauskaa. Juhlahumun keskellä kulki lapsia sylivauvoista kouluikäisiin - ihan myöhään yöhön saakka.

Ja karnevaalitunnelmaa löytyi, mukaan mahtui monenlaista kulkijaa...

Vanhassa kaupungissa oli ihan uskomattoman kaunis katedraali.

Liikennevaloja me ei Fuengirolasta olla juuri bongailtu, mutta Malagassa niitä löytyi ihan spesiaaliversioina. Melkoinen munakello tikitti tuossa keskellä kertoen ehtiikö esimerkiksi mummot ylittää tietä. Siinä alapuolella näkyi liikkuvaa kuvaa, kun vihreä ukko laittoi jalkaa toisen eteen - harmi ettei näy teille asti.

Muutaman kilometrin ja muutaman tunnin haeskelun jälkeen löytyi viimein bussi, joka kuljetti meidät varsinaiselle juhla-alueelle kaupungin ulkopuolelle. Ja sieltä se meno vasta alkoi...

Lähestulkoon jokainen vastaantuleva pikkutyttö näytti tältä. Korkokengät, mekot, korvakorut, meikit ja asusteet - kaikki viimeisen päälle huoliteltuja. Vähän toisenlaista prinsessaleikkiä .

Ja osa aikuisistakin.

Feria-alueen toista puolta hallitsi valtavan kokoinen tivolialue. Siellä jokainen laitteenomistaja oli vissiin päättänyt erottautua joukosta, useimmat teki sen musiikilla. Meerin toinen korva on lukossa vieläkin. Tämä alla oleva laite sen sijaan oli onnistunut tavoitteessaan ainakin asiakasvirrasta päätellen. Ponikaruselli, olkaa hyvät!

Puhutaan, että sitä aluetta ois valaisemassa miljoonia hehkulamppuja. Väite oli helppo uskoa, kun ilta pimeni ja kaikki ne teiden ylle viritetyt valot syttyi palamaan.

Juhlaportti (google)

Kello näytti kymmentä, ja väkimäärä kasvoi tasaiseen tahtiin. Espanjalaisilla on tapana lähteä ulos siihen aikaan kun suomalaiset menee nukkumaan. Nämäkin juhlat pääsi käyntiin vasta siinä yhdentoista maissa, jolloin alkoi ensimmäiset varsinaiset esitykset ravintoloissa. Kun me puolenyön aikaan suunnattiin kohti kotia, ihmisvirta kulki selkeästi meitä vastaan. Paikallinen ystävä jonka seurassa kuljettiin, kertoi että vasta aamuviiden aikaan ihmismäärä alueella saavuttaa huippunsa. Juhlat jatkuu läpi yön aina kello kahdeksaan saakka. Ilotulituksia, ruokaa ja juomaa, kauniita asuja, tanssia ja hevosparaateja. Ja tätä kestää yhdeksän päivää. Juhlakansaa siis, olé!