Härkäkukkula

Vieraat on lähteneet, ja me ollaan yritetty vaihtaa tämä aurinkoinen näkymä vähän harmaampiin tunnelmiin...



 

 

 

Koulua ollaan siis leikitty aamupäivisin, mutta eihän tässä iässä jaksa enää montaa tuntia päivässä leikkiä, käy työstä. Täten ollaan enemmän tehty jotain ihan muuta. Eilen oli kehitettävä äksöniä rankan koulupäivän päätteeksi, joten lähdettiin naapurin kautta valloittamaan Härkäkukkulaa.

 

(Alla näette meidän ainoan kokovartalopeilin, ei siis tarvitse turhaan pynttäytyä)



 

Härkäkukkula on Fuengirolan tunnusmerkki. Se on tarinan mukaan ainoa, joka on säilynyt koskemattomana viimeisten 30 vuoden aikana tämän kaupungin rakennusbuumin aikana. Kukkulan päältä on upeat näkymät yli kaupungin, mutta meitä varoiteltiin epämääräisistä kulkijoista siellä ylhäällä. (selvästi taas ne huumediilerit)



 

Härkäkukkula me valloitettiin, mutta itse härän valloitus jäi toiseen kertaan, koska siellä tosiaan oli epämääräistä liikehdintää  maalarien sutiessa uutta maalia tukirakenteisiin.



 

Jotain mukavaa oli silti yritettävä keksiä. Seuraavat kuvat ei kerro yrityksen puutteesta, jotain muuta sen sijaan voi puuttua...

 



 

Matkalla kukkulalta kavereille reitille sattui todellinen metsämaisema, joka kirvoitti mieliin kuvia rakkaasta koto-Suomesta. Pihla testasi aiheuttaako paikallinen jänkhä samanlaisia väristyksiä kuin Lapin uljaat maisemat.





 

Hannukselan pingispöytä houkutti kovasti. Pallo vain oli hukassa, tai siis naapurin puolella. Ei löytynyt, vaikka Linda kipus bensikset jalassa penkille ja huuteli aidan yli "perdon". Mutta vierivä kivi ei sammaloidu ja toisenlaisia palloja riitti, joten kokeiltiin korista.



 

Ei lähteny, tässä reippaana valmistaudutaan jo seuraavaan lajiin... Ojasta allikkoon sanovat.

 

 

Välillä iskee koti-ikävä ja ajatukset on melko kaukana täältä aurinkorannikolta. Silloin on aiheellista soittaa vähän tunnelmaan sopivaa musiikkia. Osaakohan meidän naapurit pian Lapin kesän ja muut kansallislaulut ulkoa?

 

 

Naapurin skeittaripoika. Vaikuttaa vaaralliselta ylittää aitaa sormus sormessa... Kovin helposti irtoaa molemmat. Mutta elämä on varmasti hyvää myös yhdeksän ja puolikkaan sormen kanssa!

Tänään käytiin iltakylässä Lean luona ja viikonloppuna on feria Mijaksen kylässä. Aurinko paistaa ja elämä on silkkaa rakkautta!