Eräs uimareissu

Tänään leikittiin koulun sijaan löytöretkeilijöitä. Ja jos Kolumbus löysi Amerikan niin me löydettiin paratiisi. Unohtumaton retki tehtiin parin autolastillisen voimin.



Vähänhän se jännitti lähteä tuonne metsään taivaltamaan, ihan melkein viidakkoon... Mutta kuten peukku näyttää fiilis on let´s go!

"Matka oli pitkä ja vaarallinen..." Jotkut meistä oli reilu vuosi takaperin vierailleet paikassa, ja muistelivat upeaa uimapaikkaa: vesiputouksia, luolia ja laguuneita. Tien toisella puolella raivonnut maastopalo ja muut luonnonolot olivat kuitenkin madaltaneet veden pintaa melkoisesti. "Oli sitä viimeeksi metri enemmän." Oli siis jatkettava matkaa kohti syvempiä vesiä. Polku oli kapea ja kivikkoinen, toisinaan kiivettiin flipflopit jalassa kalliojyrkännettä eteenpäin. Autokuskit oli jo luovuttaa, olihan siinä matkan varrella lammikoita joissa uimaan mahtui, mutta nuoremmat kiirehti eteenpäin suomalaisella sisulla ja vuorivuohen ketteryydellä, joten ei auttanut muiden kuin kompastella perässä.

 

Polku kapeni, maisemat parani ja vesi syveni mutka mutkalta. Viimeiset metrit sai kulkea jo hyvin varovaisesti sovitellen jalkoja sopiviin kallion koloihin ja kuuroina pysähtykää heti -huudoille.

 

Kannatti jatkaa, koska periltä löytyi tämä. Paratiisi. Uskomaton paikka - annetaan kuvien kertoa, koska multa ei löydy tuhatta sanaa kuvaamaan tota paikkaa. Niin kaunis ja niin ihmeellinen.

Vesiputous oli nasta! Ylhäälle pystyi kiivetä köydellä, jonka joku oli virittänyt putouksen viereen ja hypätä sieltä alapuolella olevaan pieneen laguuniin, josta löytyi syvyyttä tarpeeksi kun loikkasi oikeaan kohtaan. Mieletöntä puuhaa!! Kamera ja polku jäivät alas, mutta me jatkettiin vielä putoukselta eteenpäin. Löytyi pieni luola jonka läpi saattoi uida. Ja jonka suulla asui hämähäkkejä.

 

 

Kolme pientä ankkaa lähti leikkimään

 

Tarzan on ilmiselvästi asunut täällä.



Paluumatkalla otettiin oppia viisaammista ja katkaistiin bambusauvat matkaa helpottamaan.

Tässä nämä mun reissukaverit ja yksi kolmaskin kaveri. On hyviä tyyppejä! 

Hymy kertoo onnesta. Uskomaton reissu takana! Matkan tiivisti hyvin erään pojan kysymys "Isi voidaanko me käydä täällä joka maanantai?" Näitä lisää ja me ei tulla koskaan kotiin.

Ps. Matkalla ajettiin pieni pätkä sen maastopalon polttamien maiden halki. Lähellä oli liekit käyneet myös edellä mainittua paratiisia jäljistä päätellen. Kovin oli karun näköistä, mustia hiiltyneitä puita ja tuhkaa. Mustaa, harmaata ja valkoista - sai mustavalkoisia kuvia automaattiasetuksilla.